Elämäni jääkiekkoilijat

Itseäni huomattavasti nuorempi kollega kysyi taannoin, kuka tai ketkä jääkiekkopersoonat ovat jääneet vuosikymmenten varrella erityisen hyvin mieleeni ja mistä syystä? Lupasin pohtia asiaa, mutta rasti osoittautuikin lopulta paljon luultua vaikeammaksi. Hienoista persoonista – hienoja heistä on nimittäin suurin osa ollut – on erityisen vaikea tehtävä nostaa vain muutamia ylös.

Mietiskellessäni asiaa tykönäni jaoin kiekkomiehet neljään ryhmään eli ulkomaalaisiin, raumalaisiin, suomalaisiin ja valmentajiin. Uskoin, että perkaaminen olisi näin helpompaa, mutta mitä vielä. Seuraavassa pitkällisen mietintämyssyilyn tulos, joka varmasti muuttuu hovissa vielä moneen kertaan.

ULKOMAALAISET

Brett Hull

Tapasin tämän toisen polven maalinsylkijän Moskovassa, missä hän oli nuoren jenkkijoukkueen mukana pelaamassa MM-turnausta vuonna 1985. Asuimme samassa hotellissa ja ystävystyimme. Pojat ottivat turnauksen peripohjoisamerikkalaisesti eli pelit pelattiin täysillä ja illat bailattiin vähintään yhtä täysillä. Ystävystymistä taisi helpottaa se, että minä sain kunnian esitellä pituushyppääjä Carol Lewisin Hullille ja kumppaneille. Pidimme yhteyttä muutaman vuoden, mutta valitettavasti sekin jäi. Ylivertaisen hieno mies, josta tuli sitten iso tähti NHL-kaukaloihin.

Tie Domi

Olin seuraamassa Saku Koivun ja Marko Kiprusoffin ensimmäisiä otteluita Pohjois-Amerikassa, kun törmäsin pelikiellossa tappelun takia olleeseen Domiin Montrealin areenan vip-tiloissa. Rohkenin kysyä viskiä imuroineelta patukalta, pitääkö miehen olla tyhmä voidakseen hakata muista kaukalossa ilta toisensa jälkeen. Nyrkin sijasta vastaukseksi tuli leveä ystävällinen hymy, kädenpudistus ja pyyntö. Keskustelukumppani pyysi kynää ja paperia, tarkemmin kahta kynää ja kahta paperia. Ne saatuaan hän kirjoitti kahdella kädellä samaan aikaan kahteen paperiin saman tekstin ja vieläpä samalla käsialalla. Se siitä tyhmyydestä, näytti kahden professorin poika. Joku olisi saattanut kutsua Domia aspergeriksi, mutta minuun hän teki lähtemättömän vaikutuksen.

Wayne Gretzky

Samaisella Pohjois-Amerikan reissulla eksyimme kollegoiden kanssa strippibaariin. Yllätys oli suuri, kun huomasin viereisessä looshissa itsensä Wayne Gretzkyn ihailemassa maisemia ihan lähietäisyydeltä. Katseemme kohtasivat ja Gretzkyn kasvoilla oli aitoa poikamaista riemua. Kun sitten seuraavana päivänä kohtasimme pelin jälkeen Los Angeles Kingsin pukukopissa, oli legendalla jostain syystä minulle aikaa enemmän kuin muille kuulumisten kyselijöille.

Jaromir Jagr

Lukon entinen valmentaja Vaclav Sykora järjesti tapaamisen Jagrin kotiin Kladnoon. Alunperin haastattelu piti tehdä hänen omistamassaan ravintolassa, mutta lähemmäs 40 asteen kuume pakotti tuolloin vielä nousevan tähden petiin peittojen alle. Tilanne oli jotenkin absurdi, kun minä kyselin, Jaromir vastaili ja haastateltavan äiti syötti samalla pojalleen buljonkia. Siinä tilanteessa tajusin olevani etuoikeutettu.

RAUMALAISET

Jarmo Kuusisto

Maukka oli aktiiviaikanaan velikulta, jolla meni lujaa niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Odotan innolla sitä päivää, jolloin Lukon päättäjät ymmärtävät viimeinkin nostaa numero vitosen Kivikylän Areenan kattoon roikkumaan.

Erik Hämäläinen

Allekirjoittaneelle oli harvinaisenkin tunteikas hetki päästä paikan päällä näkemään, kun raumalainen pelaaja voittaa historiallisen maailmanmestaruuden. Persoonana ja ihmisenä Eepi oli jo tuolloin Tukholman keväässä ylittämätön. Vielä kun näkisi livenä senkin, että joku raumalainen pelaa NHL-kaukalossa. Kerran oli jo liputkin valmiina Madisoniin, mutta sitten New York Rangers keksi lähettää Ilkka Heikkisen farmiin.

Ville Nieminen

Pakko tunnustaa, että olen myyty tämän persoonan edessä. Ville Nieminen ei välttämättä ole kerännyt koulussa kiitettäviä, mutta työnsä hän tekee kiitettävästi ilta toisensa jälkeen. Ja sitä samaa poikamaista intoa on mukana myös haastatteluissa, joita hän jaksaa väsymättä meille toimittajille jakaa. Paljon parjattu Hannu Vanhatalo on kerrankin kyennyt kalastamaan todellisen helmen.

Jarmo Myllys ja Risto Kaitala

Lasken tullin kautta Lukkoon tulleen Jarmo Myllyksen raumalaiseksi siinä, missä Risto Kaitalankin. Näitä oman aikansa supermaalivahteja yhdistää paitsi terve hulluus myös poikamainen persoona. Jostain kumman syystä juuri Jamolle ja Rikelle on sattunut ja tapahtunut paljon enemmän kuin monille muille ikinä.

SUOMALAISET

Saku Koivu

Turkulaisesta taitoniekasta näki jo nuorena miehenä, että hänessä on ainesta johtajaksi. Yksi hienoimmista kiekkomiehistä ikinä. On jo kokenut Kansainvälisen Olympiakomitean, kokisiko seuraavaksi kenties Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtajuuden, kunhan eräs toinen turkulainen malttaa siitä ensin luopua.

Timo Jutila

Tässä miehessä on jotain selittämätöntä karismaa, joka nosti hänet itseoikeutetusti leijonien monivuotiseksi kapteeniksi. Sai ihan liikaa kakkaa päälleen maajoukkueen johtotehtävissä. Teki sen varmaan tahallaan, antaakseen muille työrauhan. Vielä erityinen kiitos siitä, että tuli pyyteettä rillaamaan Pyhärannan kentällä järjestettyyn tähtien iltaan yhdessä Seppo Mäkelän kanssa.

Kai Suikkanen

Peräänantamaton pelaajana ja peräänantamaton valmentajana, persoona isolla peellä. Miten ihmeessä juuri Oulu on pystynyt kasvattamaan näin hienoja tyyppejä näin paljon?

VALMENTAJAT

Matti Keinonen

Kiitos Mölli siitä, että opetit minulle joskus käsitteen ”Tekstin ulkopuolelta”, sitä oppia  olen työssäni uskollisesti noudattanut. Moni näki sinussa vain hauskoja puhuneen kalamiehen, minä näin veijarin, jonka taktinen osaaminen oli ihan liian aliarvostettua.

Ivan Hlinka

Sain kunnian vierailla Iivanan kotona Litvinovissa ja yllätyin täydellisesti. Legendaarinen kiekkopersoona harrasti nimittäin öljyvärimaalausta ja ne työt olivat uskomattoman hyviä. Poltti tupakkia ja joi mustaa kahvia enemmän kuin kukaan toinen koskaan tapaamani ihminen.

Freddy Lindfors

Freddy sanoi joskus, että juuri minä onnistuin erottamaan hänet Lukon peräsimestä. Jos näin tosiaan oli, niin olen minäkin sentään jossain onnistunut. Väärä mies väärässä paikassa ja ainakin väärään aikaan.