”Ei tarvitse olla maailman paras, kunhan on paras paikalla olijoista”

Jari Tammi on koonnut Suuren jääkiekkosanakirjan. Ei se erityisen suuri ole, saati kaiken kattava. Hauskan lukukokemuksen kirja silti tarjoaa.

Lukon päävalmentaja Risto Dufva sai sanakirjaan monta mietettään. Tuollaisia helmiä kuin otsikkoon painettu. Letkautukseen sisältyy suuri viisaus.

Tammi kärjistää herkullisesti, että jääkiekossa käytetään kahdenlaista kieltä. Esimerkiksi urheilutoimittajat ovat mieltyneet sotakieleen, valmentajat virkamieskieleen.

– Mitä kauemmas mennään jään pinnasta, sitä kuumempana sana käy. Tämä on ihan ymmärrettävää. Jääkiekkoilijan ase on maila, toimittajan säilä on kieli. Energia kanavoituu siitä, missä ollaan hyviä, arvelee Tammi.

Hän toivoo sanakirjan auttavan ymmärtämään miten puhutteleva ja tärkeä laji jääkiekko on suomalaisille.

– Jääkiekko antaa kansallemme yhteiset tunteet. Jääkiekko on enemmän kuin tunnelaji. Jääkiekon kautta tietää olevansa elossa, julistaa Tammi.

Lätkäletkautuksia on koottu ennenkin, mutta Tammi on koonnut sanakirjaa tosissaan. Tähän malliin:

Jalalla (liikkuvasti) luistellen. Ks. raikas jalka. Tikkasen vahvuus on tuoda kiekkoa jalalla ylös, mutta välillä syöttö kestää.

Kettupaidat Lukon lempinimi. Kettulauma. Kettupaidat olivat avanneet kauden ennätyksellisellä seitsemällä voittopelillä.

Kypärätemppu pelaajan kolmesta maalista samassa ottelussa, hattutemppu. Torkin kypärätemppu vei Lukon SM-finaaliin.

Maailmanluokan erittäin taitava. Vehanen otti pitkin ottelua todellisia maailmanluokan torjuntoja.

Miina kova taklaus, perstaklaus. Niin loistava pelaaja kuin Selänne onkin, niin hänkään ei halunnut ajaa ”Maukan miinaan”.

One timer nopea laukaus suoraan syötöstä. Kovasen poikkisyöttö ja Ilomäen onetimer oli kuin suoraan jääkiekon oppikirjasta.

Pommi erittäin kovasta taklauksesta. Nyt on Lukossa pelaaja, jonka pommit pelottavat pukukopeissa kautta maan. (Tuo oli kyllä lipsahtanut väärään laariin, Uuden Rauman jutussa tarkoitettiin Jurcinan lämäreitä.)

Mukana on myös irtositaatteja:

– Kyllä tänään hiki tuli, mutta taisi enemmän olla sitä tuskan hikeä, kun kaveri pääsi tasoittamaan. ( Antti Raanta)

– Varsinkin aluksi avauspeli oli sekaisin. Siinä oli hyvä ja pyhä tarkoitus, mutta se oli varovaista kuin siilin rakastelu. (Dufva)

Tietysti kirjaan on kerätty selostajien verbaalihelmiä:

– Ruotsin puolustajiin lyödään hirveää painetta tällä hetkellä. Sinne lyödään sellaista painetta, että kavereiden kädet tärisevät kuin ensimmäisillä treffeillä sillä nuorella miehellä, joka kyseli että joko saa pitää kädestä, joko saa pitää kädestä? ( Antero Mertaranta)

Yhden sanan kohdalle toimittaja jämähti. Kirjan mukaan suippokorvat on Lukon lempinimi.

Paikalliset tietävät paremmin. Raumalaiset ovat leikillään kutsuneet porilaisia suippokorviksi - ja päinvastoin. En tiedä, kummasta päästä vitsailu alkoi. Sen muistan, että kannattajien yhteishuutelu käynnistyi Äijäsuolla.

PS. Kirjoittaja ei ole raumalaisten tuntema pankinjohtaja.