Dufva aikoo lähteä Raumalta valmentajana, joka lopulta kaatoi Tapparan

Tappara.

Seura, joka keväällä 1988 seisoi Lukon mestaruushaaveiden tiellä.

Seura, josta Risto Dufva siirtyi Lukon valmentajaksi.

Seura, joka on kolme kertaa peräkkäin kiilannut Lukon välierävaiheessa ulos.

Seura, jota vastaan Lukko aloittaa kevään 2016 pudotuspeliurakkansa.

Kolmena keväänä Risto Dufva on joutunut toivottamaan Juha Metsolalle onnea finaaleihin. Tänä vuonna Lukko ei törmää ainakaan Metsolaan, sillä Tappara ei saanut tähtivahti kesken kauden riveihinsä. Kuva: Esa Urhonen

– Sehän on hienoa. Sehän on runollista. Ei ole eeppistä, vaan runollista. Näinhän tässä pitikin käydä, Dufva maistelee.

Historia ei voi tänä keväänä täysin toistaa itseään, sillä joukkueista vain toinen pelaa välierissä. Toisen tie päättyy jo puolivälieriin.

On siis mahdollista, että Dufva jää historiaan valmentajana, joka tuli Raumalle Tapparasta ja hävisi jokaisena keväänä Tapparalle.

– Ethän sä nyt noin voi laittaa! Mulla on mahdollisuus, että tulin Tapparasta, hävisin kolme kertaa Tapparalle ja viimeisenä vuotenani pudotan Tapparan, Dufva suorastaan jyrähtää.

Sekin on totta.

Olankohautuksella Lukon ja Tapparan yhteistä historiaa ei kuitenkaan voi kuitata.

– Mulla on nyt sellainen olo, että kun saatiin tuo Tappara vastaan, niin se on hieno tilanne. Olen ihan varma, että tämä auttaa, kun meillä on tosi paljon yhteistä historiaa ja ollaan kohdattu viime vuosien aikana. Vaikka se onkin ollut katkeraa kalkkia.

Vuosi vuodelta Lukko on päässyt lähemmäs. Ensimmäisenä keväänä kirvesrinnat olivat parempia puhtaasti 4–0, mutta sen jälkeen on pelattu kaksi eeppistä seiskapeliä.

Viime vuonna raumalaiset saivat sarjan jo itselleen katkolle, mutta asetelma ei silti riittänyt.

Keväällä 2014 Risto Dufva sai kaulaansa pronssia. Kuva: Esa Urhonen

Kolme pelaajaa on elänyt kaikki kokemukset Dufvan kanssa. Teemu Nurmi, Filip Riska ja Jesse Virtanen seurasivat valmentajaansa koko tämän taipaleen ajan.

Nyt taival on viimeisillä metreillään. Dufva valmentaa ensi kaudella Mikkelin Jukureita, ja suurin osa joukkueesta jatkaa uraansa jossakin muualla kuin Lukossa.

– Onhan tämä yhden projektin päätepiste. Sen kaikki aistivat. Aika harvinaista herkkua sinänsä, sillä me olemme eläneet projektia, ja nyt me olemme sitä sovussa päättämässä. Kaikki sen tietävät.

Dufvan mielestä keskeneräistä työtä ei pidä näyttää herroille eikä hulluille. Jo nyt hän on kuitenkin hoidellut itsensä Lukon lähihistorian menestyneimmäksi valmentajaksi.

Neljä runkosarjaa on paketissa. Ne toivat sijat 10, 3, 3, 6.

Lukko pelasi Dufvan valmennuksessa 240 peliä ja keräsi niissä 384 sarjapistettä. Voittoja irtosi 125, joista 102 tuli varsinaisella peliajalla.

Varsinaisen peliajan tappioita kirjattiin 83.

Kolmella viime kaudella Lukko on parantanut pelejään kevättä kohden jo runkosarjassa. Ensimmäisenä keväänä peli loksahti kohdilleen pudotuspeleissä.

Neljän vuoden jakso Lukon valmentajana on jo sinänsä saavutus. Vastaavaa meriittiä pitää hakea yli 30 vuoden takaa, sillä Esko Sahlstedt pysyi puikoissa kaudet 1977–81.

Lopullisen arvosanan määrittelee tämä kevät. Kannattajien silmin Dufva palkattiin Lukkoon menestyksen messiaaksi.

Mieheksi, joka palauttaa Lukon kultakantaan yli puolen vuosisadan korpivaelluksen jälkeen.

Toistaiseksi hän on valmentanut Lukolle yhden pronssin.

"Ei me puhuta nyt kultamitalista. Me puhutaan nyt Tappara-sarjasta."

– Ei me puhuta nyt kultamitalista. Me puhutaan nyt Tappara-sarjasta, Dufva jarruttaa.

– Se on suurin hölötys, josta nyt voi puhua. Ei voi katsoa asioita etukäteen. Ei voi lukea seuraavaa sivua, jos on vielä edellisellä aukeamalla. Tässä ovat nyt Tappara ja Lukko. Ei ole mitään muuta.

Asetelmassa Lukko on nyt kaikilla tavoin haastaja. Tappara oli runkosarjassa kolmas, Lukko kuudes. Vuosi sitten joukkueiden asetelmat olivat päinvastaiset kuin nyt.

Kaikille on myös selvää, että Tappara on kolmesti putkeen ollut pudotuspeleissä parempi.

– Se vain lisää meidän voimaamme. Hyvä joukkue on vastassa, mutta eivät nekään vetten päällä kävele, Dufva napauttaa.

Vuosi sitten juuri Lukolta odotettiin ihmetekoja. Joukkue oli selvästi rakennettu menestymään, ja mestaruustavoite tuotiin jo keväällä avoimesti julkisuuteen.

Puhe oli toisenlaista kuin mihin Raumalla oli totuttu. Kaiken lisäksi sanoilla tuntui olevan pontta.

Puolivälierien alla Dufva vaikutti tyyneltä ja itsevarmalta. Hän luotti lujasti Lukon mahdollisuuksiin.

Koskaan ei saada tietää, miten kevät olisi päättynyt ilman Ville Vahalahden polvivammaa. Se löi lujaa vasten Lukon mestaruushaaveita.

Nyt ilmapiiri on toisenlainen. Lukko joutui tekemään lujasti töitä suoran pudotuspelipaikankin eteen.

Vaan mitä miettii Dufva?

Risto Dufvalla on mahdollisuus olla valmentaja, joka tuli Lukkoon Tapparasta ja vihdoin viimeisenä keväänään Raumalla pystyi kampeamaan Tapparan pois tieltään. Kuva: Pekka Lehmuskallio

– Kyllä mä haistan mahdollisuuden. Mä luotan tähän. Meillä on paras joukkue, mikä meillä on mun Rauman-aikanani ollut. Me olemme eniten valmiita, Dufva heittää.

– Tappara on kunnioitettava vastustaja ja hyvä joukkue. Mutta jos aikoo voittaa Rauman Lukon parhaimmillaan, niin aika hyvä pitää ollakin.

Tamperelaisryhmä vilisee kovia liigapelaajia pistepörssivoittaja Kristian Kuuselasta lähtien. Yhdessä tilastossa Lukko kuitenkin pyyhkii oranssipöksyillä lattiaa.

Puolivälierissä iskevät yhteen liigan paras ylivoima ja huonoin alivoima. Se kuulostaa yhtälöltä, jolla on jotain merkitystäkin.

– Ei sillä ole mitään merkitystä, Dufva kuittaa.

– Trippimittari lyödään nollille, kun pudotuspelit alkavat. Playoffien ideologinen juttu on se, että se kertoo aina oman tarinansa alusta loppuun. Siinä zipataan puoleentoista viikkoon senhetkinen suorituskunto. Se kertoo tarinan pomminvarmasti.

Yhden mitalin Dufva on tämän kauden aikana palkintokaappiinsa jo saanut. Se on kuitenkin muisto menneistä saavutuksista.

Vancouverin olympiapronssi vuodelta 2010 päätyi Dufvan käteen viimein viime lauantaina. Painava ja arvokas palkinto kädessään hän pysähtyi miettimään elämän kulkua.

Olympialaisista oli ehtinyt vierähtää jo kuusi vuotta. Silti aika oli tuntunut humahtavan kuin hetkessä.

Dufva pohti ääneen, että toivottavasti myös pelaajat ymmärtävät, ettei kaikki kestä ikuisesti.

– Tosi iso asia on se, että mun mielestä me olemme päässeet hipaisemaan ymmärrystä asioiden ainutkertaisuudesta, Dufva miettii.