Bluesin 2010-luvun jäätävä juniorimenestys on Liiga-ajan ennätys – ”Punainen lanka ja verkostot”

Bluesin logo vaihtuu Espoo Unitediksi. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Espoon kiekkopiireissä on viime vuosina valutettu kyyneleitä, mutta röyhistelyn aihettakin olisi – ainakin junioripuolella sille totisesti löytyy katetta.

Bluesin juniorit ovat tehneet historiallista tulosta

A-, B- ja C-juniorisarjoissa on joka vuosi yhdelle seuralle tarjolla yhteensä kolme SM-mitalimahdollisuutta. Viimeisen kahdeksan vuoden aikana mitalimahdollisuuksia on ollut 24 – Blues on käyttänyt niistä 17.

Se tarkoittaa, että 2010-luvulla Bluesin juniorit ovat huuhtoneet 2,2 mitalia per vuosi. Vuositason maksimi on kolme – tällöin seuran jokaisen A-, B- ja C-SM-sarjajoukkueen pitäisi sijoittua kolmen parhaan joukkoon. Esimerkiksi viime vuonna vuosimaksimi täyttyi: Bluesin A:t, B:t ja C:t saivat kaikki hopeaa.

Yksikään toinen seura ei ole ottanut mitaleita vastaavalla vuosikymmentahdilla Liiga-historian aikana vuodesta 1976 lähtien. Bluesin saldo on hämmentävän kova (ks. taulukko kaikista juniorimitaleista joukkueittain jutun lopusta).

Bluesin jälkeen toiseksi kovin saldo on Ilveksellä 1970-luvulta, jolloin se voitti 2,0 mitalia per vuosi – tosin 70-luku Liiga-ajalta kattaa vain neljä vuotta. Tappara sai 1980-luvulla 1,5 ja TPS 1990-luvulla 1,5 mitalia per vuosi.

Juniorimitaleiden lisäksi Blues ja Espoo on kunnostautunut myös pelaajatuotannossa. Kiekkoareenan aiempi selvitys osoittaa, että Blues on kasvattanut 2010-luvulla toiseksi eniten maajoukkuepelaajia ja viidenneksi eniten Liiga-pelaajia.

On kiistaton sääli ja kansallisten resurssien vajaakäyttöä, että Bluesin kaltainen pelaajahautomo ei pelaa ylimmällä sarjatasolla.

Bluesin valmennuspäällikkö: ”Uusin valmennustieto saadaan heti käyttöön”

Bluesin valmennuspäällikön Petri Pulkkisen mukaan juniorimenestys on monen tekijän summa.

- Ei ole yhtä kikkaa. Menestys on pitkäjänteisen, kärsivällisen työn takana. Bluesin tekemisessä on ollut selkeä päämäärä ja punainen lanka, kiteyttää Pulkkinen.

Pulkkinen nostaa kuitenkin esiin yhden yksittäisen tekijän.

- Meillä on paljon kokopäiväisiä valmentajia. Bluesin kärkivalmentajilla on kokemusta maajoukkuevalmennuksesta eri ikäryhmistä. Tiedetään, missä ja miten huippu menee. Saadaan heti käyttöön se uusin valmennustieto.

Pulkkinen on toiminut 18 vuotta valmentajana. Hän on havainnut yhteiskunnallisen muutoksen, joka tuntuu junioritasolla asti.

- Maailma muuttuu. Viime aikoina on näkynyt sellaista minä-keskeisyyttä. Halutaan ”mulle-heti-kaikki”. Se ei kuitenkaan ole mahdollista. Joukkue on se juttu.

Espoo on Suomen toiseksi isoin kaupunki (väkiluku 275 000), ja viidennes suomalaisista asuu koko pääkaupunkiseudulla, joten käytettävissä oleva pelaajapotentiaali on laaja. Bluesin etenee leveällä rintamalla myös juniorijoukkueissaan: C:ssä ja B:ssä on kaksi joukkuetta. Molemmissa ikäluokissa on mukana yhteensä 50-60 poikaa.

Väestöpotentiaalin lisäksi Espoon koulutus- ja tulotaso on korkea: perheillä on varaa harrastaa. Pulkkisen mukaan se voi olla myös haitta.

- Ei välttämättä osata olla oikealla tavalla nöyriä.

Kaudesta 2017-2018 alkaen Bluesin joukkueet pelaavat Espoo Unitedin nimellä. Tuleva organisaatiomuutos hieman pelottaa Pulkkista.

- Kun seuraorganisaatiossa tapahtuu muutoksia, ei aina ole itsestään selvää, säilyykö toiminnan jatkumo entisellään.

Pääkaupunkiseutu vienyt 42 prosenttia juniorimitaleista 2000-luvulla

Tampere on suomalaisen jääkiekon kehto. Vielä 1970- ja 1980-luvuilla myös junioripuolen kiekkovaltikka oli vahvasti Tampereella. Ilves ja Tappara veivät 1970-luvulla kolmasosan kaikista tarjolla olleista mitaleista.

Pikku hiljaa juniorivaltikka on kuitenkin valunut Tampereelta katsoen alas, ylös ja sivulle kuten seuraava kuvio osoittaa.

Juniorimitalit alueittain Liiga-aikana. Pääkaupunkiseudun ja Liiga-paikkakuntien ulkopuoliset joukkueet ovat ottaneet yhteensä vain 7 mitalia vuosina 1976-2017.

Jokerit oli junioreissa kova jo 1970-luvulla, muu pääkaupunkiseutu ja Oulu astuivat voimakkaasti kuvaan mukaan 1980-luvulla, mutta vielä 1990-luvulla tamperelaisten osuus kaikista mitaleista oli 24 prosenttia. Tällä vuosikymmenellä tamperelaiset ovat haukanneet mitalikakusta enää 8 prosenttia.

Kärpät nousi tosissaan mukaan suomalaisen jääkiekkoilun kärkikamppailuun 1980-luvulla, jolloin se otti 12 juniorimitalia. Menestys on ollut sen jälkeen tasaista ja erityisen taajaan metallia on pohjoisessa valettu 2010-luvulla.

Turun kipuaminen juniorikärkeen 1990- ja 2000-luvulla oli vakuuttava: ysärillä TPS otti 15 ja vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä 14 mitalia. 2010-luku on ollut Turussa hieman hiljaisempi.

Suurin juniorimylly jauhaa silti pääkaupunkiseudulla: 2000-luvulla pääkaupunkiseutu on vienyt 42 prosenttia kaikista juniorimitaleista. Ennen vuotta 2000 vastaava luku oli 31 prosenttia. HIFK:lla on Liiga-historian ajalta eniten juniorimitaleja.

2000-luvulla alueelliset erot ovat kuitenkin kokonaisuudessaan tasoittuneet: muutkin kuin tamperelaiset, oululaiset, turkulaiset ja pääkaupunkiseutulaiset ovat oppineet voittamaan. Muiden Liiga-seurojen osuus kaikista juniorimitaleista oli 1980-luvulla 12, 2010-luvulla jo 26 prosenttia. JYP sai 2000-luvulla peräti 10 mitalia. HPK:lle kuluva vuosikymmen on ollut erityisen menestyksekäs.  

Kalpa nousi vakaaseen mitalikantaan 1990-luvulla. Ässät ja Lukko ovat saaneet juniorimitaleja tasaisesti koko Liiga-ajan.

KooKoo ja Jukurit ovat ainoat nykyiset pääsarjaseurat, jolla ei ole yhtään juniorimitalia Liiga-historian ajalta. Saipalla ja Pelicans/Kiekkoreipaalla mitaleja on kaksi, Sportilla yksi.

Juniorimitalit Liiga-ajalta. 70-luvun tiedot perustuvat neljään, 10-luvun kahdeksaan ja muut kymmeneen kauteen. Kolme korkeinta arvoa keltaisella.

 

Lisää aiheesta