Barkov ja Haapala mukana hiomassa Tapparan nuorten yksilötaitoa

Tapparan kahdesti peräkkäin Suomen mestariksi valmentanut Jussi Tapola työskentelee nykyään kirvesrintojen urheilu- ja kehitysjohtajana. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Suomalaisten varttuneiden junioripelaajien ongelma ei varsinaisesti ole keskittymiskyvyn puute, mutta alkuviikolla Tapparan A-nuorten aamujäillä nähtiin käytännössä mikä ero on keskittymisellä ja kes-kit-ty-mi-sel-lä

Nuorten pelaajien fokus oli ytimessä, kun Florida Panthersin tapparalaislähtöiset hyökkääjät Aleksander Barkov ja Henrik Haapala ilmestyivät kirvesrintojen aamujäille. 

Teemana oli yksilötaito, tarkemmin sanottuna luistelutaitavuus ja maalinteko. Näistä kahdesta asiasta Barkovilla ja Haapalalla todellakin on omakohtaista osaamista. 

Tämänkertainen harjoitus oli yksi osoitus niistä mahdollisuuksista, joita Tampereen urheiluakatamian aamuharjoittelu pitää sisällään. Barkovin ja Haapalan lisäksi kaukalossa nähtiin myös Tapparan liigamiehistön kahdesti SM-kultaan johdattanut Jussi Tapola.

Kirvesrintojen mestarivalmentaja työskentelee nykyään kirvesrintojen urheilu- ja kehitysjohtajana. Tapparan junioripelaajat ja heidän vanhempansa ovat mielenkiinnolla odottaneet, millaisen lisän Tapola tuo seuransa junioripuolelle.

Jo elokuussa on nähty, että ote aamuharjoituksissa on aivan yhtä aktiivinen, vaikka mestaruusviirien varjostamasta Hakametsän ykköshallista pitäisi välillä vaihtaa astetta arkisempaan Haka kakkoseen.

Aamutreenit ovat tunnetusti niitä jäitä, joilla pelaajat pääsevät kehittämään henkilökohtaisia taitojaan. Akatemiajäille vierailleiden Aleksander Barkovinj Henrik Haapalan ei ollut erityisen hankala näyttää, mitä nopeustaitavuus merkitsee käytännössä. Luistelutaito, kiekonhallinta/harhautus ja laukaus luistelusta ovat NHL-tason pelaajilla hallussa, vaikka vuoro alkaisi kukonlaulun aikaan.


Viime vuosien kokemus eurooppalaisesta ja suomalaisesta huippukiekkoilusta ja sitä aiemmin karttunut ymmärrys nuorisomaajoukkuetoiminnasta muodostavat mielenkiintoisen lähtökohdan Suomi-kiekon suurseuran pelaajanpolun  muokkaamiselle.

Myös Tapparassa on pantu merkille se, että pelaajat kehittyvät eri tahtia. Tapola, seuran A-nuoria luotsaava Juha Juujärvi sekä liigajoukkuetta valmentava Jukka Rautakorpi joutuvat jatkuvasti puntaroimaan, millainen siirtymäreitti on järkevin A-nuorista miesten peleihin.

– Näitä suunnitelmia on käyty läpi jo toukokuusta lähtien, treenijäällä viihtyvä Tapola kertoo.

Tapolalle alkava kausi tarjoaa herkullisen hybridin, jossa tuntumaa tarjoutuu maailman absoluuttiselta huipulta sinne tähtääviin. Paketissa yhdistyy kaksi A:ta – A-juniorit ja A-maajoukkue, sillä Tapolan tuorein aluevaltaus on kahden arvoturnauksen talveen valmistautuva Leijonat. 

Samoilla aamujäillä mukana oleva Barkovia ei tällä kaudella nähdä Leijonissa kuin korkeintaan keväällä Tanskan MM-kisoissa, mutta niistä kyseleminen elokuussa on kaikkea muuta kuin ajankohtaista. Sanomattakin on selvää, että pyrkimys on olla toukokuussa palkkatöissä Floridassa.

Neljä vuotta sitten Barkov toki nähtiin olympiakaukalossa. Nuorukaisen debyytti Leijonissa 18-vuotiaana oli jo sellaisenaan on harvinainen. Jos tilanteen suhteuttaa nykyhetkeen, Etelä-Korean kisakoneessa nähtäisiin ensi helmikuussa joku 1999 syntynyt. Se toki on mahdollista, vaikka Eeli Tolvasen kohdalla.

Joka tapauksessa nuorten räväkkä esiinmarssi kertoo maailman isosta murroksesta.

– A:n terävin kärki on NHL:ssä tai Liigassa. Niin on tietysti ollut jossain määrin aina, mutta nyt vielä korostuneemmin, Tapparan A-nuoria jo 2000-luvun alussa valmentanut Juujärvi sanoo.

Kun Tappara voitti keväällä 2004 A:n SM-kultaa, mestaruutta tuulettivat myös Petri Kontiola, Anssi Salmela ja Ville Mäntymaa. Kaikki kolme pääsivät haistelemaan SM-liigatunnelmaa, mutta yhtään täyttä miesten kautta tuon ajan nuorisotähtien tilillä ei vielä ollut.

Itse asiassa koko trio ponnisti alle 20-vuotiaiden kisamiehistöön ja MM-pronssille A-nuorten SM-sarjasta.

– Nykypäivänä kaksikymppisten maajoukkueeseen ei nousta A-junnujen sarjasta, Juujärvi vertaa.

Yksi esimerkki ei kuitenkaan käy vedenpitävästä todisteesta, kun mietitään, millainen A-nuorten sarjan taso on nykyään.

– Ei, ei todellakaan. Ei kannata sanoa mitään varmaks ennen kuin saadaan vähän lisää kilometrejä pohjille, Juujärvi sanoo.

Nykyisin portaita harpotaan ripeämmällä tahdilla kuin takavuosina. 

– Nyt teemme kasvatustyötä alle 18-vuotiaiden maajoukkueelle, vaikka heistäkin monet tulevat nykyisin Mestiksestä tai jopa Liigasta, Juujärvi vertaa

Ja jos palataan vielä hetkeksi alkuviikon aamujäille, harva on tullut ajatelleeksi, että vuonna 1995 syntynyt Barkov olisi saanut pelata vielä viime kaudella A-nuorissa yli-ikäisenä.

Totuuden nimissä se tilanne ei toki ollut kovin lähellä. Viime kausi oli näet Barkoville jo neljäs NHL:ssä. Siellä Floridan ykkösentterillä on tilillään jo yli 170 tehopistettä ja yli 250 ottelua.

Mutta kun hypätään puolikalseaan Hakametsän kakkoshalliin, Barkov kiskoo luistimet jalkaansa ja saa jäätä erikoisvalmisteisten teriensä alle, nuoren ja kokeneen NHL-miehen status jää tekemisen taustalle. 

Juuri siksi Barkov on mitä osuvin valinta tällaisten aamutreenien tähtivieraaksi. Tähteys näkyy osaamisessa, ei käytöksessä.