Antti Raannan suu kääntyi taas hymyyn alkukauden vaikeuksien jälkeen: ”Tuli vähän epäuskoinen fiilis”

Antti Raanta on saanut venyä äärimmilleen tällä kaudella Arizona Coytesin maalissa. Kuva: Adam Bow/All Over Press

Puhelinhaastattelun aloittaminen Antti Raannan kanssa venyy sovitusta, koska maalivahdilla on muita kiireitä. Sinänsä kyse on tärkeästä asiasta, sillä hän on setvimässä varusteitaan kuntoon harjoitusten jälkeen.

– Ihan niin huonosti ei mene, että joutuisin ilman varusteita maaliin, Raanta heittää.

Raannan tuttu hymy välittyy Atlantin takaa. Raumalainen on ollut aina viimeisen päälle positiivinen jätkä, jolla ei ainakaan näytä olevan koskaan huonoa päivää.

Tämän kauden aikana myönteinen asenne on ollut koetuksella. Arizona Coyotes joutui heti alussa tappiokurimukseen, Raanta loukkaantui kolme kertaa ja kaiken lisäksi skorpionit valtasivat Raannan perheen asunnon.

– Kieltämättä jossain välissä tuli vähän epäuskoinen fiilis. Ei siinä auttanut kuin yrittää keskittyä olennaiseen.

Raanta sanoo, että varsinkin viimeisin loukkaantuminen otti koville. Coyotes oli juuri kolmen ottelun voittoputkessa, kun Raanta sai tällin päähän ja joutui olemaan sivussa pari viikkoa.

Kun tähän lajiin ryhtyy, täytyy hyväksyä se tosiasia, että välillä tulee niitä huonompia jaksoja.

– Kun tähän lajiin ryhtyy, täytyy hyväksyä se tosiasia, että välillä tulee niitä huonompia jaksoja.

***

Raannan hyväntuulisuudelle löytyy perusteita viime aikojen tuloksista. Vaikka Coyotes on sarjataulukossa edelleen viimeisenä, kojoottipaidat ovat sille harvinaisessa kahden ottelun voittoputkessa.

– Nyt meininki on ollut paljon rennompi. Olemme alkaneet luottaa itseemme.

– Omakin peli on ollut viime aikoina parempaa. Kun saimme ennen joulutaukoa rajusti turpaan Coloradolta, päätin, että nyt lataan akut, jätän murheet muiden niskoille ja lähden tekemään parasta suoritustani loppukauden ajaksi.

Raanta joutui tekemättömän paikan eteen alkukaudesta, niin surkeasti Coyotes pelasi. Raanta sai torjuttavakseen täysin odottamattomia tilanteita. Kun joukkueen puolustajalla näytti olevan tilanne hallussa, äkkiä kiekko olikin vastustajan lavassa – ja kohta maalissa.

Minkä takia juna lähti kulkemaan heti alusta niin väärillä raiteille? Raanta sanoo, että huono menestys on ollut monen pienen asian summa.

– Joukkueeseen tuli paljon uudistuksia, ja nuoria pelaajia alettiin ajaa sisään. Meillä ei ollut tarvittavaa kokemusta voittamiseen. Monet ottelut olivat tasaisia kolmannen erän puoliväliin asti, minkä jälkeen alkoi virhesuma. Sitten aloimme pelätä virheitä, mikä taas söi itseluottamusta entisestään.

Toki kauteen mahtuu ilonpilkahduksiakin. Yksi niistä on tulokashyökkääjä Clayton Keller, joka johtaa Coyotesin sisäistä pistepörssiä (14+22=36).

– Kellerinkin kokonaispeli on ihan eri tasolla kuin alkukaudella. Hän on ottanut isoja askeleita esimerkiksi oman puolustusalueen kamppailupelissä.

***

Raannan kahdeksan voittoa on toki pettymys, mutta torjuntalukemat eivät ole olleet joukkueen sekaannustila huomioon ottaen ollenkaan hassummat. Torjuntaprosentti 91,8 on lähes sama kuin hänen koko NHL-uransa prosentti (91,7).

Raanta on 28-vuotias, joten monet tavat ovat jo ehtineet pinttyä mieleen. Jokainen uusi maalivahtivalmentaja tuo kuitenkin jotain vivahteita peliin. Raanta on yrittänyt hio Coyotesin veskarivalmentaja Jon Elkinin kanssa erityisesti mailapeliä.

– Yritetään monipuolistaa mailapeliä niin, ettei ainut ratkaisu olisi heittää kiekkoa täysillä ränniin. Se auttaa pakkeja.

Raanta näki Chicago Blackhawksissa ja New York Rangersissa legendaarisen NHL-mammutin arkielämää, kun Coyotes taas ponnistaa ohuemmalta laudalta. Pelaajat elävät kuitenkin hetkessä, eivätkä tutki historiankirjoja.

– Ei päivittäisessä tekemisessä huomaa mitään eroa. Ravintoasiat ja muut ovat hyvissä kantimissa. Pienissäkin asioissa autetaan, jos pelaaja apua tarvitsee.

***

Vaikka kaudessa on ollut vaikeita vaiheita, Raanta on päässyt siihen asemaan, josta hän on haaveillut pikkupojasta lähtien. Hän on NHL-joukkueen ykkösveskari.

Nuori raumalaispoika katseli NHL:n viikkovälähdyksiä, joissa kovanyrkkinen Tie Domi pudotti herkästi hanskat. Nyt hän pelaa Domin pojan Maxin kanssa samassa joukkueessa. 

- Tuntuu se aika hauskalta. Max on tosin aika erityylinen pelaaja kuin isänsä. 

Raanta oli lopettaa jo B-junnuikäisenä Lukossa, kun muut nuorten riennot kiinnostivat enemmän. Hän kuitenkin löysi uuden motivaation.

Se kannatti.

– Välillä tulee mieleen välähdyksiä parin vuoden takaa, kun mietti millaista olisi olla ykkösmaalivahti. Eivät ne asiat enää sitten pyöri mielessä, kun menee kentälle toistamaan taas niitä samoja asioita. Mutta kyllä tästä tilanteesta pitää nauttiakin.

Nauttii Raanta elämästään muutenkin. Arizonan aurinko pitää mielen virkeänä. Perheen esikoistytär Evelyn kävelee ja tutkii maailman ihmeitä, mikä pitää isän kotioloissa yhtä valppaana kuin Coyotesin maalilla.

Ja mikä parasta, uudessa kämpässä ei ole vaellellut skorpioneja eikä muitakaan ötököitä.

Hyttyset ja kärpäset eivät kyllä haittaa tämän skorpionikokemuksen jälkeen enää yhtään.

– Toivotaan, ettei ylimääräisiä vuokralaisia näy keväälläkään, kun ne heräävät horroksesta. Hyttyset ja kärpäset eivät kyllä haittaa tämän skorpionikokemuksen jälkeen enää yhtään, Raanta naurahtaa.