Aleksi Salonen hyökkäämisen vaikeudesta: "Pitää malttaa vain seisoa taustalla"

Aleksi Salonen pelasi epätavallisella pelipaikalla hyökkääjänä. Tästä tilanteesta oli seurauksena Joonas Komulaiselle koukkaamisjäähy. Kuva: Jukka Rautio / Europhoto
Aleksi Salonen pelasi epätavallisella pelipaikalla hyökkääjänä. Tästä tilanteesta oli seurauksena Joonas Komulaiselle koukkaamisjäähy. Kuva: Jukka Rautio / Europhoto

Tiistai-illan Tappara-Sport-kamppailuun seitsemänneksi puolustajaksi nimetty Aleksi Salonen sai kesken ottelun komennuksen hieman tavallisesta poikkeaviin hommiin, kun jyväskyläläislähtöinen puolustaja nostettiin hyökkääjän tontille paikkaamaan rivistä tippunutta Teemu Nurmea.

Hieman erilainen ottelu kelpasi hyvin tällä kaudella ylös ja alas kokoonpanoja seilanneelle Saloselle.

- Totta kai maistuu hyvin. Vähän erilaista hommaa. Aina tietää kun kutsu käy, että nyt täytyy lyödä jalat liikkeelle. Itsekin tykkään luistelusta, niin sitä kautta pystyy tuottamaan hyökkääjän tontille myös ominaisuuksia ja haastamaan puolustajia, Salonen kertoo.

Monet kiekolliseksi puolustajaksi profiloituneet pelaajat ovat jossain vaiheessa uraansa pelanneet hyökkääjänä. Salosella koko junioriura oli kuitenkin puolustushommia.

- Junnuissa oli sellainen käytäntö, että ne jotka osasivat parhaiten luistella siirrettiin pakeiksi, ja ne pelasivat sitten koko ajan. Meillä oli muutama pakki, jotka oli hyviä luistelemaan, niin se pelipaikka sitten vakiintui siihen.

Salonen pelasi jo viime kaudella Tapparan loukkaantumissuman aikaan joitakin pelejä hyökkääjänä. Kokemukset eturintamasta ovat kuitenkin aika vähissä.

- Viime vuonna oli ensimmäisiä kertoja oikeastaan. JYPissä taisin pari peliä pelata hyökkääjänä.

- Se on varmaan valmentajalle varma valinta, että jos joku loukkaantuu kesken pelin, niin minut voi lyödä siihen, kun pystyn luistelulla paikkaamaan niitä muita virheitä. Jos sijoitun vähän väärin, niin poljen sitten omia täysillä jätkät kiinni, Salonen nauraa.

Vaikka puolustajan ja hyökkääjän hommat eroavatkin aika paljon toisistaan, ei vaihtaminen aiheuta ainakaan Saloselle sen suurempia hankaluuksia.

- Niin paljon on katsottu yhdessä videomateriaaleja koko jengi, että kyllä on sekin puoli iskostunut päähän. Yleensä kun treenejä käydään fläppitaululla läpi, niin kyllä jokainen jengissä tietää mitä kukakin tekee.

Omat ongelmansa toki vaihdoksessa silti on. Puolustaja kun on puolustaja, vaikka voissa paistaisi.

Kuulostaa tyhmältä, mutta siellä pitää malttaa vain seisoa taustalla.

- Lähinnä oman pään pelaaminen aiheuttaa ongelmia, kun tekisi jatkuvasti mieli mennä auttamaan pakkeja. Mutta aika nopeasti sitten tajuaa, että en voi lähteä täältä viivasta mihinkään ja jättää vastustajan pakkia vapaaksi.

- Kuulostaa tyhmältä, mutta siellä pitää malttaa vain seisoa taustalla. Se on laiturin hommaa. Sitten kun kiekko tulee lapaan, niin lähdetään täysillä ylöspäin.

Vaikka hyökkääminen onkin hauskaa hommaa, ei Salosella ole sen suurempaa poltetta vaihtaa pelipaikkaa vakituisemmin hyökkääjän hommiin.

- Kyllä se pakin paikka sitten kuitenkin on omempi, siellä saa välillä vähän liukuakin. Vähän meinasi jalat loppua lopussa hyökkääjän tontilla. Täytyy hattua nostaa niille hyökkääjille, jotka parikymmentä minuuttia pelissä jaksaa tuolla painaa. Itse tein varmaan vähän tyhmääkin työtä siellä, niin meinasi jalat loppua kesken.