"Aina sattuu ja tapahtuu" – nyt ei: HIFK Liigan tapahtumaköyhin joukkue

Ote seurantaraportista ottelusta HIFK-Lukko 9.12.2016. HIFK:n merkinnät vasemmalla, Lukon oikealla. Lähde: http://liiga.fi/ottelut/2016-2017/runkosarja/4356/seuranta/.

Yllä oleva seurantatilasto on joulukuisesta HIFK–Lukko-pelistä. HIFK:n ainoa tilastomerkintä ottelussa tuli ajassa 59:59, kun Joonas Rask otti huitomisesta jäähyn.

HIFK pelasi varsinaisella peliajalla yhtä monimerkintäisen ottelun viikkoa myöhemmin Sportia vastaan sillä erotuksella, että jäähy oli koukkaaminen, aika 8:19 ja pelaaja Arttu Luttinen. Okei, olihan IFK:lla tuossa pelissä sen lisäksi sentään tulokseton videotarkistus ajassa 59:54.

Entä spektaakkelinomainen klassikko Tappara-HIFK lokakuun lopussa? Kahdessa ensimmäisessä erässä kumpikaan ei saanut yhtään tilastomerkintää. Kolmannessa erässä nähtiin yksi maali, yksi jäähy, kaksi aikalisää ja ottelun kliimaksina IFK otti veskarin ulos. Viime kevään finalistit pistivät viimeisessä erässä siis ihan hullutteluksi, meni melkein kreisibailaukseksi.

Peli voi tietysti olla erinomainen ja viihdyttävä, vaikka tilastomerkinnät näyttäisivät nollaa, mutta jostain ne ovat osoitus.

HIFK:lle, jonka avainmotto ja ensimmäinen pyhä käsky kuuluu "Aina sattuu ja tapahtuu", tämä on kuitenkin selvä brändirikos. Olennainen osa HIFK-sydäntä ovat aktiivinen pelityyli ja miehekkäät otteet.

Mielikuva HIFK:n pelien tapahtumattomuudesta saa tukea myös Liigan kokonaistilastoista. Kiekkoareena laski joukkueiden tehdyt maalit, päästetyt maalit, ylivoima-ajan, alivoima-ajan, laukaukset ja vastaanotetut laukaukset. Joukkueille annettiin näillä mittareilla sijaluku, ja sijaluvut laskettiin yhteen. Tämän saldon mukaan HIFK on ylivoimaisesti Liigan "tapahtumaköyhin" joukkue. Mittarit eivät luonnollisesti ole yhteismitallisia, sillä osa mittareista kertoo pelinhallinnasta ja osa vastaanottavasta osapuolesta, mutta pelin tapahtumarikkaudesta ne kuitenkin kertovat.

Tässähän ei sinällään ole mitään ihmeellistä, kärkijoukkueilla on otteluissaan vuodesta toiseen keskimäärin vähemmän tilastomerkintöjä. Yleisesti voidaan sanoa, että mitä enemmän ottelupöytäkirjaan tulee merkintöjä, sitä huonommin menee. Ja niin on tänäkin vuonna: Lukko on tilastollisesti Liigan tapahtumarikkain joukkue ja sarjan viimeinen. Jos ei muuta, meni syteen tai saveen, niin ainakin Lukon peleissä sattuu ja tapahtuu.

Erityistä HIFK:n kohdalla kuitenkin on, että se on ollut kaikilla mittareilla tapahtumaköyhä. HIFK on tehnyt toiseksi vähiten maaleja ja päästänyt kolmanneksi vähiten maaleja. Se on saanut vähiten ylivoima-aikaa ja myös ollut vähiten alivoimalla. HIFK on laukonut kolmanneksi vähiten ja vastaanottanut neljänneksi vähiten laukauksia.

Katsotaan vielä joukkueiden ylivoima- ja alivoimaprosentit. HIFK:n ylivoimatehokkuuttakaan ei voi sanoa leimallisen hohdokkaaksi: se on Liigan kolmanneksi heikointa. Ainoa "missä tapahtuu" on vastustajan ylivoima – HIFK:n alivoimaprosentti on toiseksi heikoin.

Yleensä kärkipään porukat erottuvat jonkun mittarin mukaan - esimerkiksi tekevät roppakaupalla maaleja tai saavat runsaasti ylivoima-aikaa tai laukovat paljon. HIFK ei nouse esiin millään osa-alueella.

HIFK ei siis tee maaleja, ei päästä maaleja, ei tappele tai aja päälle, ei hanki ylivoimaa, ei lauo, ei ota laukauksia vastaan. Missä ylilyönnit? Sarjataulukossa se on sentään mukavasti viidentenä. Joten tilastollisesta köyhyydestä huolimatta, tai juuri siksi, peli on kuitenkin ollut hieman enemmän voittavaa kuin häviävää. Alilyönnin kingit.

Jospa onkin niin, että nämä luvut kertovatkin nerokkuudesta tai orastavasta nerokkuudesta? Antti Törmänen on löytänyt totaalisesta tasapaksuudesta uuden pelifilosofian. Useasti koetellun viisauden mukaan mestaruuksia ei voiteta hassuttelemalla vaan tarkalla pelillä. Jos HIFK saa erikoistilannepelaamisensa kuntoon, kliininen, kontrolloitu tapahtumaköyhyys voi viedä keväällä pitkällekin. 

Pistääkö HIFK keväällä ranttaliksi tai ihan hyrskynmyrskyn? Kuva: Jukka Rautio/Europhoto