Tiistai 22.7.2014

Onnittele:

Hokiblogi

Aivotärähdyksiä ja aivopieruja

Hokiblogi | Jussi Isotalo | |

Jälkiviisauden imelintä muotoa edustaa itsensä siteeraaminen. En nyt vain pysty vastustamaan kiusausta. Kirjoitin tänne viime syyskuun 20. päivänä (blogi löytyy edelleen tuolta alempaa), että "jääkiekkosäännöt, tuomaritoiminta ja turvavarusteet eivät ole kehittyneet samaa tahtia kuin loukkaantumisriski. Vertailun vuoksi todettakoon, että jos moottoriurheilussa ei vuosi toisensa jälkeen olisi tehty huimia investointeja turvallisuuteen, ruumisauto olisi vakiovieras formularadoilla."

Suomalaisessa liigajääkiekossa on parhaillaan piru irti. Tässä tilanteessa SM-liigalta olisi paha virhe todeta, että pelataan nyt rauhassa kausi loppuun, analysoidaan paineettomassa tilanteessa ja tehdään sitten johtopäätökset ensi kautta varten. Liiga ja Jääkiekkoliitto ovat tulen alla, ja elleivät ne toimi nopeasti ja vaikuttavasti, näemme yhä useammin tv-kameroiden edessä itseään keikuttelevan valtakunnansyyttäjän antamassa ylimielinen ilme kasvoillaan lausuntoa kulloisestakin väärästä taklauksesta.

Mitä sitten voitaisiin tehdä nopeasti? Mädät omenat voidaan poimia pois laatikosta. SM-liigassa häärää pieni määrä pelaajia, joiden pelitapa muodostaa poikkeuksellisen korkean terveysriskin kanssapelaajille. Jokainen paljon sarjapelejä nähnyt pystyy luettelemaan tuon "likaisen tusinan", minäkin. Halutessaan liiga voisi oitis päättää, että vaarallisen rikkeen uusijoille tömähtää 20 ottelun panna ja lisäksi raskaat sakot sekä tekijälle että seuralle. Rahallahan on taivaallinen voima bisneksessä, jota ammattilaiskiekko on.

Ei tämä tietysti vain kotimainen ongelma ole. Katselin muutama yö sitten NHL-ottelua, jonka tauolla esitettiin "Top-10 hits". Noista kymmenestä taklauksesta noin puolet olisi ansainnut 5+20 minuuttia. Päitä kolisi pleksiin ja niskoja retkahteli. Yleisö osoitti seisaaltaan suosiota.

Mutta jos Atlantin takana yhä useampi supertähti nostaa kohtalaisen korkeaa sairauspäivärahaa aivotärähdystä potien ollen yhtä askelta lähempänä ennenaikaista eläkettä, raha alkaa puhua, ja asialle tehdään jotain. Ja tietenkin sen jälkeen kun NHL ensin suitsii pelitapaa turvallisemmaksi, sama ollaan valmiita tekemään meilläkin. Olemmehan apin..... siis melkein kuin pieni NHL.

On kuultu aika leveitä puheita. Että jääkiekko on vaarallinen äijäpeli, ja jos joku ei tätä sulata, poistukoon kaukalosta tai sen laidalta. Tai että loukkaantuminen on taklatun vastuulla, kun ei osannut pitää päätään ylhäällä. Kysyn vain, kuinka paljon Tommi Kovasen tai Artturi Lehkosen olisi pitänyt kaulaansa venyttää kantaakseen "taklattavan vastuun"!

Aika veikeä ajatuskulku myös on, että jääkiekko kuuluu pelaajille ja vain heille; yleisö, sponsorit ja media pitäköön turpansa kiinni. Perustelu kuuluu, että jääkiekkoa voi pelata ilman noita kolmea mutta ei ilman pelaajia. Siinä mallissa palkat ja hallivuokrat tosin jäisivät maksamatta. No niin, siitä vain järven jäälle lanaamaan pelikenttää!

Talibanimaisilla asenteilla jääkiekkoa ei johdeta hyvään tulevaisuuteen. Yrityksille elintärkeä yhteiskuntavastuu koskettaa myös yritystä nimeltä SM-liiga. Mutta näytöstuomiot vievät väärään suuntaan. Sellainen on pelättävissä juuri nyt, kun puhtaasta taklauksesta uhkaa pelikielto vain siksi, että alle jäi helsinkiläinen kiekkoikoni, ja kun yleisen mielipiteen paine vaatii.   

JussiIsotalo

kommentti(a)